Luonto hoitaa ja säätelee

Meidän aikaamme kuuluu paljon sellaista, joka ei ole ihmiselle luonnollista. Yksi niistä on se, että vietämme päivän toisensa jälkeen sisätiloissa, istuen, keskustellen, katse kiinnittyneenä näyttöihin, vaikka kehomme ja hermostomme ovat kehittyneet aivan toisenlaiseen elämään.

Psykoterapiassa, erityisesti psykofyysisessä ja luontolähtöisessä työskentelyssä, tämä näkyy hyvin konkreettisesti: monet oireet, kuten ahdistus, jännitys ja uupumus eivät ole pelkästään mielen ongelmia. Ne ovat myös kehon viestejä ympäristöstä, joka on ihmiselle osin ristiriitainen.

Ihminen on rakennettu liikkeeseen, ei istumiseen

Keho kertoo jatkuvasti, mitä se tarvitsee. Luonto tuntee keinot rauhoittaa hermostoa: vaihtuvat maisemat, eri lämpötilat, tuuli, puiden rytmi ja maan kannatteleva tuki. Kun vietämme suurimman osan päivästä sisällä istuen, jokin meissä jää vaille sitä säätelyä, jonka luonto tarjoaa automaattisesti.

Psykofyysisessä terapiassa ei puhuta vain mielen kuormittumisesta, vaan myös siitä, miten kehon liike, hengitys ja läsnäolon kokemukset vaikuttavat tunnesäätelyyn. Kun liike vähenee, myös tunteiden luonnollinen virtaus voi hidastua. Se näkyy esimerkiksi:

• ylivirittyneisyytenä

• levottomuutena ja keskittymisvaikeuksina

• turtumuksena

• pinnallisena hengityksenä

• kokemuksena siitä, että "olen irti itsestäni"

Mikään näistä ei ole merkki heikkoudesta, ne ovat merkkejä ympäristöstä, joka ei ole ihmiselle luonnollinen.

Luonto palauttaa kehon rytmiin

Luonnossa oleskellessa hermosto saa mahdollisuuden säädellä itseään ulkoisten ärsykkeiden kautta. Se ei vaadi ponnistelua tai erityistä taitoa, luonto tekee suuren osan työstä puolestamme.

Moni kuvaa lyhyttäkin luontoon siirtymistä sanoilla:

• "Tuntuu kuin näkisin asiat selkeämmin."

• "Täällä on helpompi hengittää."

• "En koe olevani arvioitavana."

• "Kehossa on enemmän tilaa."

Luonto antaa luvan olla olemassa ilman suorittamista.

Terapiankaan ei tarvitse tapahtua neljän seinän sisällä

Psykofyysisessä ja luontolähtöisessä terapiassa voidaan:

• tehdä harjoituksia seisten, kävellen tai liikkeessä

• huomioida kehon reaktioita ja palauttaa turvan tunnetta somaattisesti

• hyödyntää luonnon elementtejä maadoittumisen ja rauhoittumisen tukena

• mennä ulos  tai tuoda luonnon elementtejä sisälle

Monesti jo se, että keho saa liikkua tai että katse avautuu kauemmas kuin huoneen nurkkaan, muuttaa terapian suuntaa ja syvyyttä.

Kun sisällä istuminen ei tunnu "sinulta", siinä ei ole mitään vikaa

Jos koet väsymystä, levottomuutta tai oman kehon signaalien hälvenemistä pitkistä sisäpäivistä, se ei ole laiskuutta eikä "sopeutumattomuutta". Se on kehollista viisautta.

Keho muistaa, mistä on tullut. Se kaipaa rytmiä, maiseman vaihtumista, aurinkoa, pilviä, maan maadoittavaa kannattelua, luonnon hiljaisia ärsykkeitä, jotka hoitavat hermostoa lempeästi.