Lopputyön äärellä, oppimista ja kasvua psykoterapeutiksi

Täällä on viime aikoina vietetty melkoisesti aikaa tietokoneen ääressä. Psykoterapeuttiopintoni lähestyvät loppuaan, ja yksi viimeisistä suurista ponnistuksista on ollut opinnäytetyön kirjoittaminen. Täytyy myöntää, että välillä olen ollut aiheestani todella innostunut ja välillä taas toivonut, ettei tarvitsisi nähdä enää yhtäkään lähdeviitettä tai miettiä tekstin muotoilua.

Työni aiheeksi valikoitui Mentalisoiva työote voimavarakeskeisessä paripsykoterapiassa – Oman työotteen reflektiivinen tarkastelu. Aihe ei valikoitunut sattumalta, vaan on minulle erityisen kiinnostava ja läheinen, sillä mentalisointi ja voimavarakeskeisyys ovat keskeinen osa tapaani tehdä terapiatyötä.

Mitä tekemistä mentalisoinnilla on parisuhteen kanssa?

Oikeastaan hyvinkin paljon.

Mentalisointi tarkoittaa kykyä tarkastella omaa ja toisen ihmisen mieltä – ajatuksia, tunteita, tarpeita ja käyttäytymisen taustalla olevia mahdollisia syitä.

Parisuhteessa saatamme helposti kuvitella tietävämme, mitä toinen ajattelee tai tarkoittaa. Erityisesti ristiriitatilanteissa tulkitsemme herkästi toisen toimintaa omien kokemustemme ja tunteidemme kautta.

Pariterapiassa pyrin auttamaan puolisoita pysähtymään näiden tulkintojen äärelle. Voisiko toisen käyttäytymiselle olla jokin muukin selitys? Mitä hän mahtoi tilanteessa kokea? Entä mitä itsessä heräsi?

Joskus jo pieni muutos tavassa ymmärtää toista voi vaikuttaa merkittävästi parin vuorovaikutukseen.

Myös terapeutti on jatkuvasti oppimassa

Opinnäytetyössäni olen tarkastellut omaa työskentelyäni aidossa pariterapiatilanteessa. Olen tutkinut omia kysymyksiäni, puheenvuorojani ja sitä, miten ne vaikuttavat keskustelun etenemiseen.

Oman työn tarkastelu on ollut sekä kiinnostavaa että ajoittain haastavaa. Jälkikäteen huomaa joskus asioita, joita vastaanotolla ei siinä hetkessä tullut ajatelleeksi. Jonkin kysymyksen olisi voinut esittää toisella tavalla, johonkin kokemukseen pysähtyä hieman pidemmäksi aikaa.

Toisaalta on ollut mukava huomata myös asioita, jotka omassa työskentelyssä jo toimivat.

Ajattelen, ettei psykoterapeutti ole koskaan täysin valmis. Kokemus tuo varmuutta, mutta samalla on tärkeää säilyttää uteliaisuus, nöyryys ja halu oppia uutta.

Minulle yksi tärkeimmistä psykoterapeuttisista periaatteista on se, ettei minun tarvitse enkä edes voi tietää asiakkaideni puolesta. Voin kysyä, kuunnella, ihmetellä ja auttaa heitä löytämään omia vastauksiaan.

Oma psykoterapia – heipat vanhalle minälle

Psykoterapeuttikoulutukseen kuului myös oma psykoterapia, joka on ollut yksi koko koulutuksen merkityksellisimmistä kokemuksista.

Omassa psykoterapiassani olen saanut pysähtyä tutkimaan kasvuhistoriaani, perhesuhteitani ja parisuhteitani sekä sitä, miten erilaiset elämänkokemukset ovat muovanneet minua ihmisenä. Olen saanut lisää ymmärrystä omista tunteistani, tarpeistani ja tavoistani toimia ihmissuhteissa.

Oman historian tutkiminen on ollut ajoittain äärimmäisen raskasta, mutta myös hyvin antoisaa. On ollut kiinnostavaa huomata, miten monet ajattelu- ja toimintatapamme ovat syntyneet jo paljon ennen aikuisuutta. Osa niistä on aikanaan auttanut selviytymään vaikeista tilanteista, mutta kaikki eivät välttämättä enää palvele meitä nykyisessä elämäntilanteessamme.

Oman psykoterapian myötä tuli tavallaan sanottua heipat vanhalle minälle.

Olen oppinut ymmärtämään itseäni paremmin ja saanut mahdollisuuden päästää irti joistakin vanhoista uskomuksista ja toimintatavoista, joita en enää tarvitse. Olen myös oppinut suhtautumaan itseeni hyväksyvämmin ja tekemään tietoisempia valintoja siitä, millaista elämää haluan elää.

Oma psykoterapia on ollut merkityksellinen paitsi henkilökohtaisesti myös ammatillisesti. Se on tarjonnut mahdollisuuden kokea, millaista on olla itse asiakkaan paikalla, tarkastella omaa elämäänsä ja kohdata myös vaikeita tunteita.

Kokemus on vahvistanut ajatustani siitä, ettei meidän tarvitse jäädä menneisyytemme tai vanhojen toimintatapojemme vangiksi. Vaikka emme voi muuttaa tapahtunutta, voimme oppia ymmärtämään kokemuksiamme uudella tavalla ja löytämään uusia mahdollisuuksia nykyhetkeen.

Yrittäjyyttä, asiakastyötä ja opiskelua

Opinnäytetyön tekeminen on tapahtunut tavallisen arjen keskellä. Vastaanottotyö, yrityksen pyörittäminen ja muut opinnot ovat täyttäneet kalenteria, eikä kirjoittamiselle ole aina ollut helppoa löytää sopivaa aikaa ja energiaa.

Viihdyn paljon paremmin käytännön terapiatyössä kuin tietokoneen äärellä loputtomassa tekstin hiomisessa. Silti opinnäytetyön tekeminen on ollut arvokas kokemus. Se on pakottanut pysähtymään oman työn äärelle tavalla, jota muuten ei olisi ehkä tullut tehtyä. Ja onhan siinä aivan oma ilonsa, kun huomaa sivujen vähitellen täyttyvän ja työn alkavan näyttää valmiilta!

Valmistuminen alkaa jo häämöttää

Aloitin psykoterapeuttiopinnot tammikuussa 2024, ja valmistun huhtikuussa 2027.

Tuntuu uskomattomalta, miten nopeasti nämä vuodet ovat kuluneet. Opintoihin on mahtunut paljon uuden oppimista, ammatillista kasvua, kiinnostavia kohtaamisia ja varmasti myös sopivasti epämukavuusalueelle menemistä.

Olen tehnyt pitkän työuran terveydenhuollossa ja kouluttautunut jo aiemmin lyhytterapeutiksi. Psykoterapeuttiopinnot ovat kuitenkin ihan oma lukunsa ja syventäneet osaamistani ja ennen kaikkea tapaani ymmärtää ihmisiä, ihmissuhteita ja psykoterapeuttista vuorovaikutusta. Odotan valmistumista ilolla. Samalla tiedän, ettei opiskelu siihen lopu. Olen jo ehtinyt ilmoittautua seuraavaankin koulutukseen eli vakauttavan perheterapian täydennyskoulutukseen. :)

Tärkeintä on käytännön asiakastyö

Opinnäytetyön kirjoittaminen ja oma psykoterapiani ovat vahvistaneet ajatustani siitä, millainen psykoterapeutti haluan olla.

Haluan kohdata asiakkaani avoimesti, arvostavasti ja ilman valmiita oletuksia. Haluan auttaa ihmisiä ymmärtämään itseään ja läheisiään paremmin sekä löytämään omia voimavarojaan ja mahdollisuuksia muutokseen.

Psykoterapia ei ole vain teorioita tai menetelmiä. Se on ennen kaikkea ihmisten kohtaamista, kuuntelemista ja yhteistä tutkimista.

Jokaisella ihmisellä on oma ainutlaatuinen historiansa, joka vaikuttaa siihen, miten hän kokee itsensä, muut ihmiset ja ympäröivän maailman. Kun opimme ymmärtämään omaa historiaamme ja toimintatapojamme, voimme myös löytää uusia tapoja suhtautua itseemme ja läheisiimme.

Psykoterapiassa ei tarvitse tietää valmiiksi, mitä haluaisi muuttaa tai mistä vaikeudet johtuvat. Näitä asioita voidaan tutkia yhdessä, rauhassa ja asiakkaan omaan tahtiin.

Usein suurin muutos ei ole se, että elämä ympärillämme muuttuu, vaan se, että opimme katsomaan itseämme ja elämäämme uudella tavalla.

Juuri siksi kaiken tämän opiskelun, kirjoittamisen ja välillä turhauttavankin tekstin hiomisen jaksaa tehdä.

Ja täytyy myöntää, että odotan jo kovasti sitäkin hetkeä, kun saan sulkea opinnäytetyötiedoston viimeisen kerran ja todeta: nyt se on valmis! ❤️