Yhä useampi nainen ja mies pohtii vastaanotolla ulkonäköään tavalla, joka liittyy häpeään, arvottomuuden pelkoon ja riittävyyden tunteeseen. Erityisesti kasvoihin kohdistuvat esteettiset hoidot, kuten botox, nousevat esiin konkreettisina vaihtoehtoina kääntää kelloa taakse päin ja helpottaa sosiaalista painetta. Moni pohtii: "Riitänkö, jos en ota botoxia?" "Mitä teen, kun minulla ei ole edes varaa laittaa satoja tai jopa tuhansia euroja vuodessa esteettisiin hoitoihin?"

Tämä kysymys ei useinkaan koske itse toimenpidettä, vaan syvempää tarvetta tulla nähdyksi ja hyväksytyksi omana itsenään, ilman pakkoa korjata ikääntymisen merkkejä.

Botoxista ja muista esteettisistä hoidoista on tullut niin arkipäiväisiä, että niiden väliin jättäminen voi tuntua jopa poikkeukselliselta ja radikaalilta. Tavallisesta, luonnollisesti ikääntyvästä ulkonäöstä tulee helposti "ennen-kuva".

Ulkonäköpaineet eivät koskaan synny tyhjästä

Jo lapsuudessa opimme, millainen ulkonäkö on tavoiteltavaa ja "hyväksyttyä". Sosiaalinen media vahvistaa tätä epärealistista ja kapeaa ihannetta. Filttereiden, pistoshoitojen, erilaisten toimenpiteiden ja huolellisesti valittujen kuvakulmien alta on vaikea nähdä, millaista monimuotoinen todellisuus  ja luonnollinen ikääntyminen oikeasti ovat. Kauneusbisnes elää ihmisten riittämättömyyden tunteista. Markkinat ei kasva siksi, että ihmiset olisivat luonnostaan tyytymättömiä itseensä, vaan siksi, että meitä opetetaan siihen. Mainonta, sosiaalinen media ja vaikuttajat rakentavat jatkuvasti uusia "tarpeita", ja meille vihjataan monin tavoin, ettemme ole riittäviä sellaisina kun olemme.

On merkillepantavaa, että kauneustrendit muuttuvat koko ajan. Ei siksi, että ihmiset muuttuisivat, vaan siksi, että liiketoiminta pysyisi käynnissä. Kun yksi ongelma on ratkaistu, syntyy tilalle toinen:

– rypyt → ihohuokoset
– ihohuokoset → poskipäät
– poskipäät → kulmakarvojen muoto
– kulmakarvat → leuan kulma
– leuan kulma → ihon sävy
Ja niin edelleen.

Tämä sykli ei pääty koskaan, koska kauneusbisneksen kannattavuus perustuu siihen, että tunnemme olomme riittämättömiksi juuri sellaisina kuin olemme. Jokainen "pieni korjaus" lupaa nopeaa helpotusta, mutta samalla se opettaa: jotain sinussa pitää aina parantaa.

Kauneusbisnes ei ole paha, mutta sen logiikka on armoton. Siinä missä markkinointi myy ratkaisua, se myy samalla myös ongelman. Se kertoo ensin, mikä meissä on vialla  ja tarjoaa sitten tuotteen tai toimenpiteen, joka korjaa sen.

Siksi ulkonäköpaineiden kanssa työskentely on aina vastakulttuurista. Se on kykyä pysähtyä ja kysyä:
Tarvitsenko tai haluanko minä oikeasti tätä, vai onko minulle opetettu, että tarvitsen?
Onko tämä halu minun, vai jonkin ulkoisen ideaalin?
Voisinko olla riittävä jo nyt, ilman seuraavaa "pientä parannusta"?

Kysymys ei useinkaan ole itse botoxista

Psykoterapeuttiopiskelijana minua kiinnostaa ensisijaisesti:

Mitä botoxin tarve symboloi?

Mihin sisäiseen kipuun se ehkä pyrkii vastaamaan?

Moni kuvaa botoxia ajatuksena siitä, että sen avulla voisi olla vähän helpompi olla omissa ja muiden silmissä.

Tällöin emme enää puhu vain ikääntymisen merkeistä, vaan:

• hyväksytyksi tulemisen tarpeesta

• pelosta, että omana itsenään ei riitä

• kokemuksista, joissa ulkonäköä on arvosteltu

• siitä, miten vaikea on katsoa itseään lempeästi

Riitänkö ilman botoxia?

Tämän kysymyksen ytimessä on usein toinen, syvempi kysymys:

"Riitänkö sellaisena kuin olen?"

Jos vastaus tuntuu epävarmalta, botox voi alkaa tuntua ratkaisulta. Pysähdytäänkö kuitenkin hetkeksi. Mitä jos lempeys itseä kohtaan ei olisikaan palkinto ikuisesta nuoruudesta ja täydellisistä kasvoista, vaan perustavanlaatuinen syntymälahjana saatu ihmisoikeus?

Mitä jos kasvot eivät olekaan ongelma?

Moni huomaa, että ulkonäön "vika tai puute" on se paikka, johon häpeä koteloituu. Se on konkreettinen kohta, jonne menneiden vuosien arvostelu kiinnittyy: koulukiusaaminen, kommentit kotona, vertailu somekuviin...

Kun näitä kokemuksia lähdetään tutkimaan terapiassa, huomataan usein, ettei kysymys ole otsarypyistä vaan kokemuksesta:
"Minua ei ehkä pidetty hyvänä sellaisena kuin olin."

Tämä on syvä, ymmärrettävä haava. Ja sen kanssa voi tehdä rauhallista, toipuvaa työskentelyä ilman pakkoa muuttaa omaa ulkonäköä.

Saako botoxia ottaa?

Kyllä saa. Terapeuttina en ole puolesta tai vastaan. Ulkonäköä koskevat valinnat kuuluvat jokaiselle itselleen. 

Ennen valintaa voi olla hyödyllistä kysyä itseltään:

• Mihin toiveeseen tai pelkoon tämä päätös kytkeytyy?

• Mitä toivon elämääni botoxin myötä ja voisinko saada sen myös muulla tavalla?

• Onko tämä minulle vai muiden katseelle?
    

Kun sisäinen turva kasvaa, myös päätökset ulkonäön suhteen muuttuvat usein lempeämmiksi.

Jos ulkonäköön liittyvät pelot, riittämättömyys tai häpeä ovat sinulle tuttuja, niiden kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Niistä kannattaa puhua  ja niitä voi työstää. Psykoterapeuttinen keskustelu tuo uusia näkökulmia ja moni havahtuu siihen, että ei varsinaisesti sittenkään halua botoxia, vaan helpotusta riittämättömyyden tunteeseen ja hyväksyviä katseita.

Botoxin harkintaan – kysymys- ja pohdintalista

1. Omat motiivit ja tavoitteet

• Mitä toivon botoxilta?

• Mitä tunteita toivon botoxin vähentävän tai helpottavan?

• Onko tavoitteeni realistinen?

• Onko tämä päätös minulle itselle tärkeä vai vastaus ulkoisiin paineisiin?

• Voisinko samaan aikaan hoitaa näitä tunteita tai tarpeita myös muilla tavoilla?

2. Suhde ulkonäköön ja muuttuvaan kehoon

• Millainen on suhteeni niihin piirteisiin, joita haluan muuttaa?

• Liittyykö näihin piirteisiin häpeää, vaikeita muistoja tai toisten kommentteja?

• Miten kohtaan omaa ikääntymistä tai kasvojen luonnollista ilmeikkyyttä?

• Voisiko botox vaikuttaa siihen, miten kohtelen ja katselen itseäni arjessa?

3. Vaihtoehdot ja sisäiset tarpeet

• Onko ulkonäköhuoleni taustalla jokin syvempi tunne tai tarve (turvallisuus, hyväksytyksi tuleminen, kontrolli, pärjäämisen paine)?

• Mitä muuta tarvitsisin voidakseni olla lempeämpi itseäni kohtaan?

• Olenko tutkinut tai valmis tutkimaan näitä teemoja myös psykoterapeuttisesti?

4. Hoitomenetelmän ymmärtäminen

• Ymmärränkö, mitä botox tekee fysiologisesti?

• Tiedänkö hoidon hyödyt, haitat, mahdolliset riskit?

• Tiedänkö, miltä lopputulos voi näyttää juuri omilla kasvoillani?

• Ymmärränkö vaikutuksen keston ja sen, millaista ylläpitoa hoito vaatii pitkällä aikavälillä?

5. Suhde hoitoa tarjoavaan ammattilaiseen

• Koenko tulevani kuulluksi ja nähdyksi?

• Vaikuttaako suositus rehellisesti minun tarpeisiini, ei vain myyntiin?

• Tuntisinko oloni turvalliseksi sanoa "ei" tai pyytää lisäaikaa?

6. Rajat, itsemääräämisoikeus ja päätöksenteon rauha

• Tarvitsenko lisää aikaa miettiäkseni ilman kiireen tunnetta?

• Miltä tuntuisi, jos tekisin hoidon? Miltä tuntuisi, jos en tekisi?

• Onko päätös arvovalintojeni mukainen?

7. Jälkitunne ja kehosuhteeseen vaikuttaminen

• Mitä toivon tuntevani botoxin jälkeen?

• Onko riski, että hoito lisää ulkonäön tarkkailua tai itsekritiikkiä?

• Miten hoito vaikuttaa kehosuhteeseeni pitkällä aikavälillä?

8. Kulttuurinen ja sukupolvien välinen näkökulma

• Haluanko olla mukana edistämässä botox-kulttuuria myös tuleville sukupolville?

• Mitä viestiä päätökseni välittää ikääntymisestä, ulkonäön merkityksestä ja riittävyydestä?

• Onko tärkeää, että valintani heijastaa arvojani myös laajemmassa yhteiskunnallisessa kuvassa?

• Miten haluaisin tulevien sukupolvien näkevän oman arvonsa ja suhteensa ulkonäköön?