Voikukat saavat kukkia pihallani

Voikukat saavat kukkia

Kävelen pihallamme ja huomaan voikukkia siellä täällä. Joskus kitken niitä, mutta usein jätän ne paikoilleen. En halua käyttää vapaa-aikaani ja kesääni siihen, että tavoittelen täydellistä nurmikkoa. Samalla muistutan itseäni siitä, ettei elämäkään ole projekti, joka pitäisi saada virheettömäksi.

Ympärillämme on paljon näkyviä mittareita sille, miltä hyvän elämän pitäisi näyttää. Huoliteltu piha. Viimeisen päälle sisustettu koti. Hieno auto. Onnistunut nousujohteinen ura. Ikääntymätön ulkonäkö. Kauniisti puetut lapset. Helposti alkaa uskoa, että myös oman elämän pitäisi näyttää tältä. 

Mutta kenen vuoksi?

Vastaanotollani kohtaan harvoin ihmisiä, joiden suurin ja syvällisin kaipaus olisi hienompi auto tai täydellisempi nurmikko. He kaipaavat jotain aivan muuta.

Levollisia öitä

Kiireettömiä aamuja

Iloa, naurua, innostusta

Läheisyyttä, hellyyttä, seksiä

Tunnetta siitä, että tulee nähdyksi ja hyväksytyksi

Rohkeutta olla oma itsensä

Kykyä olla itselleen armollisempi

Mielenrauhaa

Tunnetta siitä, että riittää sellaisena kuin on

Parempaa yhteyttä itseen ja toisiin

Silti moni elää kuin jatkuvassa arvioinnissa. Mitä muut ajattelevat? Näytänkö muiden mielestä hyvältä? Pitäisikö pihan olla  siistimpi? Olisiko pitänyt menestyä enemmän? Olenko tosi nolo?

Harvemmin kuulee kehuja siitä, että joku osaa levätä. Tai että hän tunnistaa omat rajansa. Tai että hän uskaltaa sanoa "ei". Tai että hän hyväksyy keskeneräisyyden. Nämä ovat kuitenkin taitoja, jotka suojaavat mielenterveyttä paljon paremmin kuin liiallinen vaativuus ja jatkuva suorittaminen.

Psykoterapiassa yksi tärkeimmistä kysymyksistä ei useinkaan ole:

Miten voisin saada enemmän?

Vaan:

Mikä minulle oikeasti riittää?

Kun vastaus alkaa löytyä omista arvoista eikä muiden odotuksista, elämä tuntuu usein kevyemmältä. Silloin ei tarvitse olla mukana kilpailussa, jonka maaliviiva siirtyy koko ajan kauemmas.