Voikukat saavat kukkia pihallani

Voikukat saavat kukkia

Kävelen pihallamme ja huomaan voikukkia siellä täällä. Joskus kitken niitä, mutta usein jätän ne paikoilleen ja itseasiassa pidän niistä :) En halua enää käyttää vapaa-aikaani ja kesääni siihen, että tavoittelen täydellistä nurmikkoa ja pihaa. Samalla muistutan itseäni siitä, ettei elämäkään ole projekti, joka pitäisi saada virheettömäksi.

Ympärillämme on jatkuvasti näkyviä mittareita sille, miltä onnistuneen elämän pitäisi näyttää. Kaunis koti. Huoliteltu piha. Hieno auto. Nousujohteinen ura. Ikääntymätön ja tyylikäs ulkonäkö. Kauniisti puetut lapset. Vähitellen alamme uskoa, että myös oman elämämme arvo määräytyy sen perusteella, miltä se näyttää ulospäin. 

En tarkoita, etteikö kauniista kodista, hyvin hoidetusta pihasta tai laadukkaasta autosta saisi nauttia. Niissä ei ole mitään väärää. Ongelma syntyy silloin, kun niistä tulee mittareita sille, olemmeko onnistuneita, riittäviä tai arvokkaita ihmisinä. Sisäinen hyvinvointi ei aina näy ulospäin. Täydellisen näköisen kulissin takana voi olla syvää uupumusta, yksinäisyyttä, jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta ja huonosti voivia ihmisiä.

Vastaanotollani kohtaan harvoin ihmisiä, joiden suurin ja syvällisin kaipaus olisi hienompi auto tai täydellisempi nurmikko. Asiakkaat alkavat useimmiten tunnistaa kaipaavansa jotakin ihan muuta.

Levollisia öitä

Kiireettömiä aamuja

Iloa, naurua, nautintoa, innostusta

Läheisyyttä, hellyyttä, seksiä

Tunnetta siitä, että tulee nähdyksi ja hyväksytyksi

Rohkeutta olla oma itsensä

Kykyä olla itselleen armollisempi

Mielenrauhaa

Tunnetta siitä, että riittää sellaisena kuin on

Parempaa yhteyttä itseen ja toisiin

Silti moni elää kuin olisi jatkuvasti arvioitavana. Työnsä, ulkonäkönsä, kotinsa, vanhemmuutensa, parisuhteensa ja koko elämänsä osalta. Miltä näytän muiden silmissä? Olenko onnistunut? Riitänkö? Olenko epäonnistunut ja nolo? 

Harvemmin kuulee kehuja siitä, että joku osaa levätä. Että hän tunnistaa omat rajansa, uskaltaa sanoa "ei" tai hyväksyy keskeneräisyyden. Silti juuri nämä taidot rakentavat psyykkistä hyvinvointia ja kantavat elämässä pidemmälle kuin jatkuva suorittaminen tai loputon itseltä vaatiminen. 

Psykoterapiassa yksi tärkeimmistä kysymyksistä ei useinkaan ole:

Miten voisin saada enemmän?

Vaan:

Mikä minulle oikeasti riittää?

Kun vastaus alkaa löytyä omista arvoista eikä muiden odotuksista, elämä tuntuu usein kevyemmältä. Silloin ei tarvitse olla mukana kilpailussa, jonka maaliviiva siirtyy koko ajan kauemmas.