Kävelen pihallamme ja huomaan voikukkia siellä täällä. Joskus kitken niitä, mutta usein jätän ne paikoilleen. En halua käyttää vapaa-aikaani ja kesääni siihen, että tavoittelen täydellistä nurmikkoa. Samalla muistutan itseäni siitä, ettei elämäkään ole projekti, joka pitäisi saada virheettömäksi.

Silloin kuuluukin ahdistaa, kun ei elä arvojensa mukaan