Ammattiauttajan rajat eivät ole este auttamiselle – ne tekevät siitä mahdollisen
Moni meistä, jotka olemme valinneet auttamistyön, tunnistaa halun olla avuksi. Haluamme kuunnella, kannatella, löytää ratkaisuja ja kulkea ihmisten rinnalla vaikeinakin hetkinä.
Siinä on jotain hyvin kaunista.
Mutta siihen sisältyy myös riski.
Jos ajattelemme, että hyvä auttaja on aina tavoitettavissa, joustaa loputtomasti ja kantaa muiden kuormaa omansa kustannuksella, olemme vaarallisella tiellä. Ennen pitkää emme auta enää ketään hyvin.
Rajat luovat turvallisuutta
Terapiassa rajat näkyvät monin tavoin.
Vastaanotto alkaa ja päättyy sovittuun aikaan.
Työskentely tapahtuu vastaanotolla, ei sähköpostitse tai viestiketjuissa.
Terapeutti ei ole ystävä, perheenjäsen tai pelastaja.
Nämä rajat voivat joskus tuntua asiakkaasta tiukoilta, etenkin silloin, kun elämässä on paljon hätää tai yksinäisyyttä. Silti juuri ne tekevät terapiasta turvallisen ja ennakoitavan paikan. Kun molemmat tietävät, mikä kuuluu terapiasuhteeseen ja mikä ei, syntyy kehys, jonka sisällä vaikeitakin asioita voidaan tutkia.
Rajat suojaavat myös asiakasta
Joskus ajatellaan, että rajojen asettaminen on ennen kaikkea terapeutin oman jaksamisen vuoksi.
Sekin on totta.
Mutta yhtä tärkeää on, että rajat suojaavat asiakasta.
Kun terapeutti ei lupaa enempää kuin pystyy pitämään, asiakas voi luottaa siihen, että yhteistyö on johdonmukaista. Terapeutti ei toimi hetken tunteesta, vaan ammatillisen harkinnan pohjalta.
Turvallinen suhde ei rakennu rajattomuudesta, vaan luotettavuudesta.
Hyvä auttaja ei pelasta
Moni auttamistyötä tekevä tunnistaa kiusauksen ottaa liikaa vastuuta.
Haluaisimme poistaa toisen kärsimyksen mahdollisimman nopeasti.
Todellisuudessa emme voi elää asiakkaan elämää hänen puolestaan.
Voimme tarjota tietoa, tukea, ymmärrystä ja uusia näkökulmia. Voimme kulkea rinnalla.
Mutta emme voi tehdä päätöksiä asiakkaan puolesta emmekä kantaa hänen elämäänsä omilla harteillamme.
Rajat mahdollistavat pitkän työuran
Olen itse joutunut pohtimaan tätä paljon.
Olen kokenut uupumuksen ja huomannut, ettei auttamistyössä yksinkertaisesti jaksa, jos ei huolehdi omista voimavaroistaan ja rajoistaan.
Pitkään ajattelin, että hyvä ammattilainen venyy vielä vähän. Vastaa vielä yhteen viestiin. Ottaa vielä yhden asiakkaan. Järjestää vielä yhden ajan.
Nykyisin ajattelen toisin.
Hyvä ammattilainen tunnistaa myös omat rajansa.
Se ei vähennä empatiaa. Se mahdollistaa sen.
Kun terapeutilla on riittävästi aikaa palautua, hän pystyy kohtaamaan seuraavan asiakkaan aidosti läsnä olevana, ei vain fyysisesti paikalla, vaan myös henkisesti tavoitettavissa.
Rajat ovat myös esimerkki
Terapiassa puhumme usein siitä, miten tärkeää on opetella tunnistamaan omia tarpeita, sanomaan ei ja huolehtimaan omasta hyvinvoinnista.
Olisi ristiriitaista, jos terapeutti itse toimisi jatkuvasti omia rajojaan vastaan.
Ammattiauttaja opettaa paljon myös omalla esimerkillään. Kun asiakas näkee, että rajoja voi asettaa ystävällisesti ja kunnioittavasti, hän voi vähitellen uskaltaa tehdä samoin omassa elämässään.
Rajat eivät vähennä välittämistä
Joskus pelätään, että rajojen asettaminen tekee ihmisestä kylmän tai etäisen.
Minun kokemukseni on päinvastainen.
Kun rajat ovat selkeät, niiden sisällä on enemmän tilaa aidolle kohtaamiselle.
Voin kuunnella rauhassa. Voin olla läsnä. Voin ajatella yhdessä asiakkaan kanssa.
Uskon, että juuri se on vastuullista auttamista. Ajattelen, että hyvä ammattiauttaja on se, joka pitää huolta omista voimavaroistaan, jotta hän voi kohdata toisen ihmisen laadukkaasti, tänään, huomenna ja vielä vuosienkin päästä.