Onko työpaikan tauot pakko viettää muiden kanssa yhdessä? Mitä palautuminen oikeastaan on?

Työelämässä on paljon hiljaisia oletuksia. Yksi niistä liittyy taukoihin: ajatukseen siitä, että hyvä työntekijä viettää kahvitauot yhdessä muiden kanssa, osallistuu keskusteluihin ja pitää yllä sosiaalista ilmapiiriä. Monelle tämä on luontevaa ja merkityksellistä. Monille meistä se ei ole kuitenkaan palauttavaa eikä siksi myöskään hyvinvoinnin kannalta kestävää.

Palautuminen ei ole ylellisyys vaan perustarve

Palautuminen tarkoittaa prosessia, jossa keho ja mieli siirtyvät kuormituksesta, rasituksesta tai ylivireydestä takaisin tasapainoon. Se on sekä fysiologinen että psykologinen ilmiö, jossa elimistö saa mahdollisuuden korjata, säädellä ja rakentaa voimia uudelleen. Kun työ on ihmissuhdetyötä, sosiaalisesti vaativaa tai intensiivistä, palautumisen tarve korostuu entisestään. Tällöin oma tila ei ole vain mukava lisä, se on välttämätön tapa ehkäistä uupumista ja ylläpitää työkykyä.

Moni tunnistaa seurauksen siitä, ettei palautumisaikaa ole: ärtymys nousee herkemmin, keskittyminen pirstaloituu ja keho jää ylivireystilaan. Pienetkin ärsykkeet tuntuvat suurilta. 

Yksin vietetty tauko ei ole epäsosiaalisuutta, se on itsesäätelyä

Itse huomaan, että minulle tärkeintä on saada tauoilla annos omaa tilaa: ulkoilmaa, liikettä, hengähdyshetki musiikin kanssa tai vain pieni mahdollisuus olla hetki ilman vuorovaikutusta. Se ei ole pakenemista, vaan tapa virittää hermostoni uudelleen rauhalliselle taajuudelle.

Sisäänpäin palautuminen on monelle luontaista: mielen on helpompi lepää, kun ärsykkeet vähenevät. Toisille taas sosiaalinen tauko voi olla palauttavin. Eikä kumpikaan ole "oikea" tai "väärä" tapa, meillä vain on erilaiset tavat säädellä itseämme.

Miksi tämä on niin tärkeää?

Palautuminen ei ole irrallinen asia, joka tapahtuu työpäivän ulkopuolella. Se tapahtuu mikrohetkissä päivän aikana.

Ilman näitä pieniä ikkunoita kuormitus kasautuu. Päivän lopussa olo voi olla tyhjentynyt, vaikka työ itsessään olisi ollut merkityksellistä.

Palautuminen ei ole laiskuutta. Se on osa ammatillista vastuuta, erityisesti työssä, jossa kohdataan ja kuunnellaan muita. Kun oma hermosto on rauhallinen, pystyy olemaan paremmin läsnä toiselle ihmiselle. Pieni tauko voi olla se hetki, joka mahdollistaa hyvän kohtaamisen myöhemmin.

Entä jos työpaikan kulttuuri suosii yhdessäoloa?

Monilla työpaikoilla yhteiset tauot rakentavat yhteisöllisyyttä ja tärkeitä suhteita. Silti olisi tärkeää, että yhteisö tunnistaisi erilaiset palautumisen tarpeet. Silloin:

• Yksin tauon viettäminen ei ole epäkohteliasta.

• Oman tilan tarve ei tarkoita, ettei pitäisi muista.

• Yhteisöllisyys ei romahda, vaikka kaikki eivät olisi mukana joka kerta.

Usein riittää, että asiasta uskaltaa sanoa lempeästi. Moni yllättyy, kuinka moni muukin on kaivannut samaa, lupaa hengittää ja olla omassa rauhassa.

Lopuksi: tauko on sinun aikaasi

Tauon tarkoitus ei ole miellyttää ketään muuta kuin sinua. Se on työnantajankin näkökulmasta aika, joka on varattu siihen, että palaudut ja jaksat. Siksi saat käyttää sen juuri sillä tavalla, joka tekee sinusta levollisemman, tasapainoisemman ja enemmän itsesi näköisen.

Jos sinulle palautuminen tarkoittaa yksinoloa, liikkumista ja omiin ajatuksiin uppoutumista, se on arvokas osa sinun työhyvinvointiasi. Sen arvon voi sanoa ääneen.

Miten sinä palaudut ja haluat viettää taukosi?